Željko Rebrača on yksi niistä pelaajista, joiden panos eurooppalaiselle koripallolle on usein jäänyt liian vähälle huomiolle. Tämä pitkä ja rauhallinen sentteri oli kuitenkin ratkaisevassa roolissa sekä seurajoukkueidensa että Jugoslavian ja myöhemmin Serbian maajoukkueen menestyksessä. Rebrača nousi esiin 1990-luvun lopulla, kun hän voitti Euroliigan mestaruuden Panathinaikosin paidassa ja oli yksi joukkueensa tehokkaimmista ja luotettavimmista pelaajista. NBA:ssa hän edusti muun muassa Detroit Pistonsia ja Atlanta Hawksia, ja vaikka rooli oli pienempi kuin Euroopassa, hänen puolustustaitonsa ja pelinlukunsa noteerattiin. Maajoukkueessa Rebrača oli tukipilari erityisesti vuoden 1998 MM-kisoissa, joissa Jugoslavia voitti kultaa. Hänen pelinsä perustui vahvaan korin suojeluun, maltilliseen mutta tehokkaaseen hyökkäyspeliin ja kykyyn pysyä poissa virhetilanteista. Hän oli sentteri, joka ei hakeutunut valokeilaan, mutta joka teki työtään niin luotettavasti, että ilman häntä moni mestaruus olisi jäänyt haaveeksi.
Artūras Karnišovas muistetaan ehkä nykyään paremmin NBA-organisaatioiden johtotehtävistä, mutta ennen kaikkea hän oli yksi 1990-luvun aliarvostetuimmista eurooppalaisista pelureista. Liettualainen laituri oli edellä aikaansa – hän pystyi venyttämään kenttää kolmen pisteen kaaren taakse, mutta pelasi myös sisällä vahvalla fyysisyydellä. Karnišovas pelasi Yhdysvalloissa yliopistokoripalloa Seton Hallissa aikana, jolloin se oli hyvin harvinaista eurooppalaisille pelaajille. Hän teki pitkän ja menestyksekkään uran Euroopassa, erityisesti FC Barcelonassa ja Bolognassa. Maajoukkuetasolla hän oli keskeinen osa Liettuan menestystä: EM-hopeaa 1995, pronssia Atlantan olympialaisissa 1996 ja kultaa 2003. Karnišovasin pelissä yhdistyivät älykkyys, vakaa heittotaito ja kyky nostaa suoritustasoaan tärkeissä peleissä. Hän ei ollut kentän äänekkäin hahmo, mutta aina yksi tärkeimmistä. Hänen vaikutuksensa ulottuu yhä koripallon pariin, sillä hän toimii tänä päivänä Chicago Bullsin urheilujohtajana ja jatkaa eurooppalaisen osaamisen edustamista globaalilla tasolla.
Mirsad Türkcan teki historiaa olemalla ensimmäinen turkkilainen pelaaja NBA:ssa, mutta hänen uransa merkittävin jälki jäi Euroopan kentille, erityisesti levypallopelin osalta. Hän oli yksi harvoista eurooppalaisista pelaajista, joka hallitsi korin alla fyysisyydellä ja sijoittumisella – ei niinkään pituudella tai loikalla, vaan ajattelulla ja taidolla. Türkcan pelasi NBA:ssa lyhyen jakson New York Knicksin ja Milwaukee Bucksin riveissä, mutta hänen vaikutuksensa Euroliigassa oli huomattava. Fenerbahçessa ja Montepaschi Sienassa hän nousi levypallotilastojen kärkipaikoille ja toimi tärkeänä rakennuspalikkana joukkueidensa menestyksessä. Hän oli myös Turkin maajoukkueen luottopelaaja ja saavutti EM-hopeaa vuonna 2001, turnauksessa, jossa Turkki teki koripallohistoriaa. Mirsad Türkcan tunnettiin työmoraalistaan, periksiantamattomuudestaan ja kyvystään tehdä oikeita asioita juuri silloin kun niitä tarvittiin. Hän oli todellinen esikuva monelle turkkilaiselle pelaajalle ja auttoi luomaan polun, jota nykyiset tähdet yhä seuraavat.
Rolands Šmits on yksi niistä pelaajista, jotka eivät ehkä nouse otsikoihin iltapäivälehdissä, mutta jotka ovat elintärkeitä jokaiselle menestyvälle joukkueelle. Latvialainen etupelaaja tunnetaan erityisesti kyvystään sopeutua pelipaikkoihin ja rooleihin pelitilanteen mukaan – hän voi pelata sekä voimahyökkääjän että sentterin tonttia modernissa, liikkuvassa pelissä. Šmits nousi esiin espanjalaisessa ACB-liigassa ja erityisesti FC Barcelonan riveissä, jossa hän vakiinnutti paikkansa Euroliigan tasolla. Hänen pelissään yhdistyvät urheilullisuus, korkea työmoraali ja hyvä heittotaito, erityisesti kulmista ja pick-and-pop-tilanteista. Vaikka hän ei ole ollut maajoukkueensa suurin nimi, hän on ollut tärkeä palanen Latvian nousua eurooppalaisen koripallon kartalle. Šmits on osoitus siitä, että nykypäivän koripallo vaatii kokonaisvaltaista osaamista – ei vain pisteidentekoa, vaan ymmärrystä siitä, miten liikuttaa palloa, avata kenttää ja sopeutua vastustajaan. Hänen kaltaisiaan “hiljaisia moottoreita” jokainen huippujoukkue tarvitsee.
Alexey Shved on yksi Venäjän lahjakkaimmista ja samalla mielenkiintoisimmista koripalloilijoista viime vuosikymmeniltä. Hänet tunnetaan hyökkäysorientoituneesta pelityylistään, jossa yhdistyvät luovuus, pelirohkeus ja tehokkuus. Shved pelasi NBA:ssa usean kauden ajan Minnesota Timberwolvesissa, Philadelphia 76ersissä, Houston Rocketsissa ja New York Knicksissä, mutta hänen todellinen tähtensä syttyi paluun jälkeen Eurooppaan. Khimki Moskovan riveissä hän nousi nopeasti Euroliigan pistepörssin kärkinimiin ja otti joukkueessaan johtavan roolin niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Shved on takamies, joka pystyy luomaan tilaa itselleen, jakamaan vaikeita syöttöjä ja viimeistelemään korkealla vaikeusasteella. Vaikka hänen pelinsä saattaa joskus olla riskialtista, hän tuo mukanaan energiaa ja ratkaisuvoimaa – juuri sitä, mitä nykyaikaisessa pelissä kaivataan. Venäjän maajoukkueessa hän on ollut tärkeä lenkki jo pitkään ja edustanut maata arvokisoissa useaan otteeseen. Shved on koripalloilija, jonka pelityyli ei ehkä ole perinteinen – mutta sitäkin vaikuttavampi.
Anton Ponkrashov ei ollut koskaan korikenttien suurin pistetykki, mutta hän oli aina yksi tärkeimmistä. Venäläinen takamies rakensi pitkän ja menestyksekkään uran erityisesti roolipelaajana, joka hallitsi kenttää kylmällä päällä ja taktisesti kurinalaisella otteella. Hän pelasi vuosia Venäjän suurimmissa seuroissa, kuten CSKA Moskovassa, UNICS Kazanissa ja Zenitissä, ja tunnettiin pelaajana, joka pystyi mukautumaan mihin tahansa rooliin valmentajan vaatimusten mukaan. Ponkrashov oli erinomainen syöttäjä, jonka pelikäsitys kompensoi mahdollisia fyysisiä puutteita. Hän ei ollut nopein tai räjähtävin pelaaja, mutta harva teki niin vähän virheitä ja otti niin paljon vastuuta kriittisillä hetkillä. Venäjän maajoukkueessa hän kuului runkopelaajiin erityisesti 2010-luvun taitteessa ja oli mukana voittamassa olympiapronssia Lontoossa 2012. Ponkrashov on pelaajatyyppi, jota kaikki valmentajat rakastavat: varma, älykäs ja aina valmis laittamaan joukkueen etu itsensä edelle.
Damir Mulaomerović tunnetaan yhtenä 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteen aliarvostetuimmista eurooppalaisista takamiehistä. Hän edusti uransa aikana lukuisia arvostettuja seuroja, kuten Cibona Zagrebia, Real Madridia ja Panathinaikosia, ja hänen vaikutuksensa oli aina suurempi kuin pelkät tilastot antoivat ymmärtää. Mulaomerović oli erinomainen syöttäjä, loistava pelin rytmittäjä ja ennen kaikkea luotettava ratkaisuhetkien pelaaja. Hänen pelityylinsä oli elegantti ja tehokas – hän ei tehnyt liikaa, mutta aina juuri tarpeeksi. Hän pelasi kansainvälisesti sekä Bosnia ja Hertsegovinan että Kroatian maajoukkueissa ja toi molempiin vakauden ja pelisilmän, jota arvostettiin ympäri Eurooppaa. Mulaomerović on myös tehnyt merkittävän valmentajauran myöhemmin ja toiminut muun muassa Kroatian maajoukkueen päävalmentajana. Hän on esimerkki pelaajasta, joka ei ehkä saanut kaikkea ansaitsemaansa huomiota aktiivivuosinaan, mutta jonka merkitys sekä pelikentillä että niiden ulkopuolella on ollut merkittävä ja pysyvä.
Sasha Vezenkov on harvinainen yhdistelmä urheilullisuutta, pelinlukua ja heittovoimaa – ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet hänet Euroopan huipputasolle. Vezenkov aloitti ammattilaisuransa hyvin nuorena Bulgarian liigassa, mutta todellinen nousu tapahtui Kreikassa, jossa hän loisti Aris Thessalonikin ja Olympiakosin riveissä. Hänestä tuli nopeasti yksi Euroliigan tehokkaimmista laitahyökkääjistä, tunnettu erityisesti tarkasta kolmen pisteen heitostaan ja kyvystään viimeistellä nopeasti siirtyvissä hyökkäyksissä. Vezenkov ei ole perinteinen tähtipelaaja, vaan toimii joukkueen hyväksi – liikkuu ilman palloa, puolustaa sitkeästi ja tekee fiksuja ratkaisuja. Hänet palkittiin Euroliigan MVP:nä kaudella 2022–2023, mikä oli merkittävä tunnustus hänen pelillisestä arvostaan. Myös NBA kiinnostui hänen taidoistaan, ja hän teki siirron Sacramento Kingsiin, missä hän jatkaa kehitystään kansainvälisellä huipulla. Vezenkov on Bulgarian koripallon ylpeys ja osoitus siitä, että pienemmän koripallomaan pelaaja voi vakiinnuttaa paikkansa suurten joukossa.
Lue lisääGeorgios Printezis oli vuosikymmenien ajan Olympiakosin ja Kreikan maajoukkueen sielu – pelaaja, joka ei koskaan säästellyt itseään ja teki ratkaisuja, kun ottelut olivat vaakalaudalla. Hän oli moderni sisäpelaaja, joka osasi venyttää kenttää heitollaan mutta teki uransa tunnetuksi erityisesti liikkeistään läheltä koria. Printezis muistetaan erityisesti ratkaisevasta peliliikkeestään – niin sanotusta 'floaterista', jolla hän ratkaisi Euroliigan finaalin vuonna 2012 voittaen mestaruuden Olympiakosille. Hänen uransa oli täynnä suuria hetkiä ja ennen kaikkea lojaalisuutta: hän pelasi lähes koko ammattilaisuransa samassa seurassa, mikä on nykyurheilussa harvinaista. Maajoukkueessa Printezis oli mukana voittamassa EM-hopeaa 2007 ja pelasi lukuisissa MM- ja EM-kisoissa tärkeässä roolissa. Hänen taistelutahtonsa, johtajuutensa ja pelillinen tasaisuutensa tekivät hänestä fanien suosikin ja valmentajien luottopelaajan. Hän jää historiaan pelaajana, joka teki oikeat ratkaisut juuri silloin kun niitä eniten tarvittiin.
Lue lisääLuigi 'Gigi' Datome on yksi Italian koripallon tunnetuimmista nimistä – ei ainoastaan pelillisten kykyjensä ansiosta, vaan myös siksi, millä tavalla hän on edustanut italialaista urheilua niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Laiturina pelannut Datome tunnetaan sulavasta liikkeestään, pehmeästä heitostaan ja rauhallisesta, mutta määrätietoisesta olemuksestaan. Hän aloitti ammattilaisuransa Italiassa ja nousi nopeasti Serie A:n huipulle. NBA:ssa hän vietti lyhyen ajan Detroit Pistonsin ja Boston Celticsin riveissä, mutta paluu Eurooppaan toi uralle todellisen suunnan. Fenerbahçessa ja myöhemmin Olimpia Milanossa Datome oli johtava hahmo – sekä kapteenina että tärkeänä pisteidentekijänä. Erityisesti hänen kolmen pisteen heittonsa nousi ratkaisevaksi useissa finaaliotteluissa. Italian maajoukkueessa hän on ollut luotettava veteraani ja esikuva nuoremmille sukupolville, tuoden mukanaan vakautta ja kokemusta. Datome jäi eläkkeelle ammattilaiskentiltä vuonna 2023, mutta hänen vaikutuksensa jatkuu – hän on yksi niistä harvoista pelaajista, joiden poikkeuksellinen urheiluhenki jää elämään paljon peliuran jälkeenkin.
Lue lisää